lauantai 17. marraskuuta 2012
Tulipahan tehtyä
No niin tuli ja tyytyväinen saan olla! Samalla kertaa sydän oli siirtyillyt myös Olli-ystävän siunaustilaisuuteen, kyllä se vaati minulta enemmän kuin osasin aavistaa! Mutta kun on tottunut selviämään, sitä kyllä selviää. Mieli oli aika herkällä silloin, kyllä ne tunteet edelleenkin pyrkivät pintaan. Hienointa oli se, että vielä illalla kaiken surun keskellä onnistuin saamaan ensimmäisen joulukortin valmiiksi asti. Miten ihmeellistä, että niin hyvin pystyy vielä keskittymään! Mutta kun sitä opettelee, kyllä sen oppiikin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti