Onnellinen ja iloinen, jotain huikeaa tapahtumassa

Juuri näin se menee tänään, olen nimittäin menossa lausuntapiirin kanssa Kiskoon ja siellä totta tosiaan on jotakin niin huikeaa, että se menee yli minun ymmärrykseni. Kynttilöin valaistu kirkko, lausuja ja kaksi minulle tuttua muusikkoa, se vaan on niin hienoa. Itse en tiedä, millainen mieli minulle siitä jää, mutta toivoisin, että jäisi hyvä mieli. Aika tavalla kiirettä on pitänyt näinä viime päivinä, mutta hienosti olen siitä selvinnyt. Mieli korkealla, kyllä se tästä. Olen oikein luottavainrn, että kaikki on hyvin, toivon siihen esitykseen paljon iloa!

Vähän parempi!

On mun mieli vähän parempi, mutta kyllä ne tunteet siellä aika pinnassa vieläkin on. Nytkin, kun nousin ylös, ajattelin, että on se mukavaa, kun on kokenut jotain sellaista, minkä muistaa vielä monta päivää jälkeenpäin. Se kaikki, mitä vaalisunnuntaina koin, se oli ihan todella hienoa. Pieni pyhiinvaellus ja sen jälkeinen suntion kanssa yhdessä tekeminen, se oli todellakin hienoa, mä arvostan sitä vielä nytkin. Nukkumaan menokaan ei venynyt ihan puolilleöin, hyvä näin. Nyt jaksaa paremmin mennä koko päivän, ei tarvi murehtia, ettei jaksaisi. Mieli korkealla, nyt nautitaan ja ollaan iloisia siitä, mitä on! Ja nautitaan tästä kaikesta, mitä voidaan yhdessä tehdä, se on kaikkein tärkeintä!

Maanantai

No, eipä sitä kovin hyvässä hapessa ole tänä aamuna ollut, kun sunnuntaina meni valvoessa puolille öin. Päivä on ollut pitkä, mutta antoisa, sain oppia ilosta ja yhteistyöstä oikein roppakaupalla. Ilosta sain oppia kehitysvammaisten kirkkopyhässä nähdessäni ilon kehitysvammaisten silmissä, yhteistyöstä ollessani auttamassa Jani-suntiota pienen pyhiinvaelluksen jälkeen. Yhteistyötä oli siinäkin, kun Jani toi minut kotiin saatuamme kirkon kuntoon. Ja minähän olin tosi iloinen. Toivon, että maanantaista tulee yhtä iloinen ja onnellinen kuin viikonloppu on ollut. Toivon myös, että maanantaivihaajat ymmärtäisivät viikon alunkin olevan tärkeän.

Iloa ja mahtavaa

Ilo ja mahtavuus ei ole jäänyt kateisiin, vaan se on seurannut minua koko viikon. Toivottavasti olisi mukana myös nyt alkavan viikon, siihen mahtuu niin huikeita juttuja, ettei paremmasta väliä. Koko ajan täytyy pitää mielessä sekin, että Facebook-ystäväni Miika tahtoisi tavata minut, mutta mikä väli olisi sopiva, kun me molemmat olemme lähestulkoon kaiken aikaa menossa. Toivottavasti ehtisin ensi viikon lauantaina kokoukseen, se olisi kyllä tosi hienoa. Siinä ehtisi jutella Miikan kanssa ja ehtisi osallistua. Harmi, kun mullakin on niin kiire tänään, munhan pitää olla jo neljän aikaan iltapäivästä pyhiinvaellusta valmistelemassa. Kyllä me ehdimme tavata, siitä olen varma!

Edelleen on maa valkoinen

Maa on yhä edelleen valkoinen, pakkastakin taitaa olla vähän. Haluaisin tsempata kaikkia ystäviäni puoluekantaan katsomatta, ystäviähän minulla on aika tavalla. En vaan tiedä, miten sen tekisin, kai siihenkin sitte konstit löytyy. Olen iloinen siitä, että voin olla mukana tukemassa ja kannustamassa, se on minulle todella tärkeää. Ja vaalipäivän kohtaan osuu myös kehitysvammaisten kirkkopyhä, mukavaa! Se on aina mukana syysviikonlopuissani, se on ollut näin jo kahdeksan vuotta. Onnellinen olen, kun mukana olen, se vaan on niin mukavaa!

Huomioita videoita katsellessa

Tein pieniä huomiota Muurlan virsijuhlan aikana ottamaani videota katsellessa. Toinen oli siinä videossa, mihin otin kirkon kelloja, siinä suntio Martti kattoo pariinkin otteeseen, enkö tule kirkkoon ja vieläkö kuvaan. Toisessa videossa kiinnitin huomion siihen, kun kirkon ulko-oven haka kolisi. Ne olivat näitä tärkeimpiä. Toinen huomioni videosta oli se, että ihmisiä ei haitannut, vaikka kamera kävi milloin valokuvaa, milloin videota. Mukavaa se oli ja aivan mieletön fiilis siitä jäi, mukavaa!