Tänään perjantaina

Tänään on ollut tuulinen aamu. Olin koputtamassa Meaa, myrskytuuli meinasi viedä minut. Tänään olen iloinen siitä, että kuoro pääsee ottamaan varaslähdön uuteen kirkkovuoteen. Hoosiannaa kauppakeskus Plazassa, se on tosi hienoa! Tänään on jouluisa fiilis kun oikein ajattelee, mukavaa oli, kun kuoroharjoituksen jälkeen ehti nähdä Janin. Oli onnellinen, kun mahtavaa on, viikonloppu alkaa, se on hyvä!

Tänään...

Olen iloinen siitä, että meidän joulumme alkoi. Tänään olen ihmetellyt sitä, miten vauhdilla aika menee. Musiikki soi ja minä vaan olen onnellinen, nautin tästä päivästä. Kuulostelen, miten mukavaa voikin olla, kun aamu on hyvä, ajokeli tosin voi olla huono, joten pitää varautua siihen, että tulee myöhässä kuoroon.  Viime kerralla lähdin vähän aiemmin, luultavasti teen niin nytkin. Silloin en ainakaan myöhästy kovin paljoa. Tänään olen onnellinen, mulla on mahtavaa!

Tästä sanomista tulee!

Oli muuten ensimmäinen kerta, kun sain sanomista siitä, että olen liian aikaisin koneella. Äiti sanoo, ettei sen ihan näin aikaisin tarvi pärrätä, se vaan ärsytti häntä niin, että katsoi parhaaksi sanoa. Mikä on kyllä ihan hyvä, koska ei sen tarvitsisi olla ihan näin aikaisin päällä. Mutta kun sitä on niin malttamaton, ettei oikein malttaisi odottaa. Malttamattomuus on kans sellainen juttu, josta pitäisi päästä eroon, mutta kyllä se vaikeaa on. Ylireagointi ja malttamattomuus, kaksi juttua, joista on tosi vaikea päästä eroon, mutta kuitenkin pitäisi ainakin yrittää!

Mahtavaa ja iloa

Kun muistaa kaiken sen, mitä viime päivinä on tapahtunut, voi vaan ihmetellä, kuinka paljon niihin on mahtunut iloa! Koska välillä tuntuu siltä, että iloa on riittänyt oikein kunnolla, sellaisina päivinä, joihin sitä ei olisi osannut ajatella. Kyllä löytyy sellaisiakin, joihin sitä iloa on osannut kuvitella, varsinkin sunnuntaina on sellainen päivä ollut. Katselen luottavaisesti eteenpäin, olen iloinen siitä, että mullakin on mukavaa. Aamu on hyvää aikaa, nauttia ja tehdä tätä juttua, mistä pitää. Nyt on sen aika!

Mahtavaa ja hienoa!

Voi vitsi, miten toivoisinkaan hyvää päivää! Se olisi tosi hienoa, jos olisi hyvä päivä! Tänään varsinkin toivoisin näin, koska sunnuntaikin oli niin hyvä. Kyllä mä voin luottaa siihen, että hyvä päivä on tulossa, ajattelin sitä sunnuntaina suntioiden saatellessa minua kotimatkalle pieneltä pyhiinvaellukselta. Oli turvallista kulkea heijastinliivin ollessa matkassa, siitä sainkin oikein hyvän mielen! Tänään on niin hyvä mieli, että päivä menee hyvin!

On tämä hienoa!

On tämä hienoa, kun kaikki osuu hyvin kohdilleen! On tämä hienoa, kun pieni pyhiinvaellus on. Tänään olen huomioinut sen, että hyvä mieli tulee siinä kohtaa, kun kaikki on hyvin. Tänään sen näkee, kuinka hieno viikko on ollut, voisin sanoa, että on ollut aika täydellinen. Jotain pientä on voinut olla, mutta muuten ihan hyvä päivä. Onneksi näitä hyviä päiviä on enemmistö, voin olla tyytyväinen!

Iloa, mahtavaa!

Ei haittaa, vaikka välillä on vähän tylsempiä päiviä, ne tylsätkin päivät kuuluvat asiaan. Tänään on sitte äidillä vähän tylsempi päivä, kun joutuu lähtemään Perniöön siunaustilaisuuteen, mutta joskus näitäkin päiviä on. Aamulla olo on perhosen keveä, kun oikein miettii, mitä mukavaa onkaan tulossa tänään! Ja sunnuntai se vasta mukava päivä onkin, kun kaikki mukavat jutut osuvat samaan päivään. Siihen osuu seurakuntamme pipliajuhla Perttelissä ja pieni pyhiinvaellus keskikaupungin kirkossa, se on tosi mukavaa. Kiirettä kylläkin pitää aika tavalla päivän aikana, mutta niin se oli viimeksikin, kun oli pieni pyhiinvaellus. Tänään saa nauttia ja olla iloinen, mahtavaa!

Tänään

On hyvä mieli, kun on viikonloppu tulossa, tekee vaan sen, että sunnuntai on aika tavalla kiireinen. Perttelissä on raamattujuhla ja illalla pieni pyhiinvaellus. Niitä odotellessa! Mukavaa on se, että pieneen pyhiinvaellukseen liittyvästä työstä olen saanut jo osan tehtyä, se on mukavaa.  Aamulla on ihan sysipimeä, nyt on se kaikkein pimein aika vuodesta. Ajattelen, että mulla on mahtava hetki saada joulukortit tehtyä, se on mukavaa! Ilo on, ilo on!

Mahtavaa

Olen onnellinen, kun keskiviikkona sain kaikki pankkiasiani toimitettua. Laskut laitettua maksupalveluun ja säästölipas tuli kans tyhjennettyä. Sehän se olikin kaikkein hienointa! Ja nyt odotan oikein innolla pientä pyhiinvaellusta, jota olen itsekin tekemässä. Suunnittelupalaverin aikana ennakoin, että ihan hieno siitä tulee, siitä mulla ei ole epäilystäkään. Mahtavaa, että on mukana, yhdessä me ollaan vahvat, me tehdään tää onnistuneesti!

Tänään

Riittää puuhaa ihan yllin kyllin, en tiedä tarviiko mennä kauppaan, mutta tätä muutakin on ihan riittämiin. Iltapäivällä on sunnuntain pienen pyhiinvaelluksen suunnittelupalaveri Kaarlon kanssa, runopiirikin on. Olisi ollut laulutuntikin, mutta säästösyistä se joudutaan jättämään pois. Vähän se tietysti harmittaa, mutta kun kaupungin taloustilanne on se, mikä se on, siihen täytyy vaan yrittää parhaan mukaan sopeutua. Taimi ihmetteli, miksen ollut ilmoittanut, että en tule puurojuhlaan, syynä oli yksinkertaisesti se, että kun se poisjäänti tuli vasta alkuiltapäivästä, en ollut hoksannut sitä tehdä. Katsoin tunnilla lautapeliä, jota pelaamme joko ensi kerralla tai seuraavalla kerralla. Minä sanoin, että pelataan seuraavalla, koska se on viimeinen kertamme. Se onkin mukavaa, kun siinä on eri majakoita!

Onnea ja iloa, sitä riittää!

Nyt on onnea ja iloa, sitä riittää nyt sitten pitkälle! Onnellinen olo, sitä riittää ja mukavaa on! Tiistaipäivä on siitä hyvä, että viikko on jo alkanut ja sopivasti on hyvää mieltä. Nyt olen kiitollinen siitä, että lauantain loppupäivä tuli oltua kotona, onneksi siinä oltiin sopivan tiukkana. Nyt jaksan jatkaa taas eteenpäin, kun suru on vähän hälvennyt, läsnä se tietysti on, mutta ei ihan niin kovasti kuin viikko sitten. Näin mahtavaa on elämä, kun sen osaa ottaa oikein. Mahtavaa, sitä tää on!

Tänään sunnuntaina

Olen aamulla menossa laittamaan Cafe Uskelaa, minusta se on mukavaa. Olen siitä tosi onnellinen, kun kaikki menee kuitenkin ihan hyvin. Eikä ollut mitään sen parempaa kuin hyvä mieli, mikä tässä on tulossa, kun yhdessä toisen ihmisen kanssa tekee. Iloisin mielin ja fiiliksin tätä tehdään, samalla hyvällä mielellä kuin olen tähänkin asti kaiken tehnyt  Tänään olen onnellinen, onnellisempi kuin koskaan!

Tulipahan tehtyä

No niin tuli ja tyytyväinen saan olla! Samalla kertaa sydän oli siirtyillyt myös Olli-ystävän siunaustilaisuuteen, kyllä se vaati minulta enemmän kuin osasin aavistaa! Mutta kun on tottunut selviämään, sitä kyllä selviää. Mieli oli aika herkällä silloin, kyllä ne tunteet edelleenkin pyrkivät pintaan. Hienointa oli se, että  vielä illalla kaiken surun keskellä onnistuin saamaan ensimmäisen joulukortin valmiiksi asti. Miten ihmeellistä, että niin hyvin pystyy vielä keskittymään! Mutta kun sitä opettelee, kyllä sen oppiikin!

Kaikesta selviää

Ja putoaa kuin kissa jaloilleen. Näinhän se sitten menee. Olen kyllä tosi iloinen, kun muistan kaiken sen, mitä tänään siunattavat ovat minulle antaneet. Sen avulla olen näistä menetyksistä selvinnyt. Huomasin sen muistaessani suntioystävääni, huomasin sen muistaessani sukulaismiestä. Kaikki kauniit muistot ovat aina matkassani, niiden avulla tästäkin selviää. Muistan aina sen, kuinka hienossa kunnossa kirkko Ollin jäljiltä on, muistan, miten mukava oli viedä sukulaismiehelle laivareissun tuliaisia. Mahtavia muistoja, paljon iloa, sitä se on, kun ihmiset tuovat toisilleen!

En jaksa tätä tenttaamista!!!

Kun on muutenkin jo tunteet pinnassa hautajaisten takia, ei siinä kohin enää pidä tentata, mutta kyllä sitä vaan sen uhriksi joutui. Ja vielä siinä oli sekin, että kun mä sanoin haluavani lähteä lenkille niin, että Huiskun ei tarvi olla niin kauan yksin, mummi ei kuule sitä, vaan mä joudun toistamaan sen. Ja se toistaminen, se se on sitä, mitä en haluaisi ollenkaan tehdä. Mutta mieli on hyvä nyt kuitenkin, ei se ole toistaminekaan ihan niin vaarallista, vaikka en pidäkään siitä. Iloa ja mahtavaa, se on mukavaa!

Iloisin mielin...

Olen ollut aamun, heti herätessä piti nousta kahvinkeittoon. Kun en minä juuri koskaan nuku puoli kahdeksaan asti aamulla, mutta nyt mua nukutti sen verran, että nukuin puoleen asti. Olin kyllä sopivasti aamukahvin keitossa, pommiin en sentään nukkunut. Joten eipä tuo pieni aamunukkumisen venyminen haitannut ollenkaan, kun kerran oli sopivasti aamukahvia laittamassa. Olen iloinen siitä, että ikävä lievenee, mutta kyllä se siellä aina mukana on. Tiedän sen jo siitä, kun ikävöin omaa isää, on sitä hyvää mieltä riittänyt ihan kivasti. Ja jos on hyvää, on pahaa. En halua ummistaa korviani enkä sulkea silmiäni, se vaan ei ole minun juttuni. Nyt osaan olla iloisempi, nyt nautin!

On ikävä, on iloa

Ikävä ja iloa, molempia on. Sunnuntaina aamupäivämessun jälkeen sain kuulla, että suntiomme Olli on kuollut, se oli kaikkein ikävin sen päivän kohdalle osunut juttu. Kun muistaa sen, että minäkin olen tuntenut hänet jo monta vuotta, suntionakin ehti olla kymmenisen vuotta. Aina sitä oli valmiina lähtemään kolehdinkeruuseen, jumalanpalvelusten avustajanakin olin pariin kertaan projektikuorojen mukana. Vieläkin olen mukana, nyt olen parinkymmenen laulajan kuorossa, joka sekin on hieno juttu, en kyllä ikinä olisi osannut kuvitella laulavani seurakunnan kuorossa! Joskus se elämä vaan kiepauttaa menemään, vaikka ei olisikaan siihen niin varautunut. Mahtavaa, iloa, onnea, ikävää, kaikkia näitä mahtuu elämään!

Lauantai-ilta

Iltakuudelta kuuntelen ehtookelloja, mielessä sykähtää suuri ilo. Ainakin siinä kohtaa, kun kyseessä ovat Muurlan kirkon kellot. Olin katsonut hyvissä ajoin netistä, että tänä lauantaina Muurlan kirkon kellot olisivat radion ehtookelloina, juuri sillä tavalla kuin ne Muurlassakin soivat. Voihan, miten mahtavalta se tuntui, kuunnella itselle rakkaaksi ja tutuksi tulleen kirkon kelloja, juuri sopivasti aluekappalaisen ja suntion nimipäivänä! Mieli on korkealla, hyvä niin!

Kalenteri!

No niin, nyt on mullakin uusi kalenteri, se on tosi hieno! Valtavan vaivan on Martti ja Sönde sen kanssa nähneet, Martti ehkä eniten, kun hän on kiertänyt ympäri Saloa kirkkoja kuvaamassa. Ja se on hienoa, kun kuvat ovat päätyneet kalenteriksi asti! Kaikkein kaunein oli ilman muuta Muurlan kirkon juhannuskuva. Se sai mielen niin hyväksi!

Iloisin hyvin fiiliksin

Ei minua häiritse, vaikka äiti kuorsaa. Sitä on jo niin tottunut siihen, ettei osaa ajatella sen häiritsevän. Elämä on tosi hienoa, nyt pääsen kaupunkimme kauimmaiseen kolkkaan, kun pääsen Suomusjärvelle. Aamulla herätessä muistin tän, että pääsen kuvaamaan kaunista puukirkkoa, joka Suomusjärveltä löytyy.Ulkona näyttäisi olevan vähän pakkasta, sen pystyy päättelemään siitä, kun on parvekkeen lasit hiessä. Mutta näin mahtava päivä minulle on tulossa ja siitä olen kiitollinen. Jokaisesta päivästä on hyvä olla iloinen!

Olen tässä, olen nyt, iloisena!

Kyllä sitä saa aika iloisena olla, kyllä sitä voi nauttia olostaan tänäänkin. Tässä ja nyt, kun kaikki on ihan hyvin. Aamulla on sellainen ihmeen hyvä tunne siitä, että voi siirtää vaikka vuoret hyvän mielen tieltä pois. Kyllä siinä on ajattelemista, kuinka saa päivän edes jotakuinkin kulkemaan. Parhaiten sen saa kulkemaan niin, että kuuntelee omia suosikkikappaleitaan, se on kaikkein paras juttu, mahtavaa!

Tsemppiä kirkolliskokoukseen!

Sitä toivon niin arkkihiippakunnan kuin muidenkin hiippakuntien edustajille. Minulle arkkihiippakunta on kaikkein tärkein, koska naapurini on mukana arkkihiippakunnan edustajana. Vaikeita asioita on varmasti monia, mutta luulen, että nämä kirkolliskokousedustajat selviävät niistä varsin mallikkaasti. Ainakin voin olla siitä hyvin varma. Rukousaiheekseni tälle viikolle olen valinnut kirkolliskokouksen, kaikille tsemppiä, iloa ja voimia!

Haluaa,haluaa...

Haluaisin niin esitellä oman seurakuntani toimintaa Facebook-ystävälleni Miikalle, olin ajatellut, että pienet pyhiinvaellukset olisivat olleet huippuhieno konsti. Mutta marraskuussakin näyttää siltä, ettei se onnistu, voi harmi! Onhan niitä kevätkaudellakin, ei se nyt maailmoja kaatava juttu ole, jos Miika ei pääse. Mutta mä tahtoisin antaa Miikalle mahdollisuuden tutustua omaan luterilaiseen seurakuntaani, se olisi kyllä tosi hienoa sekin. Kyllä se mahdollisuus vielä tulee, siitä olen ihan varma!

Teen jotain, mitä en saisi tehdä!

Olen nimittäin aika kova kynsimään tota mun päänahkaani, varsinkin silloin, kun se on oikein ruvella. Äiti saa vähän väliä huomauttaa minua, mutta ei se huomauttaminen tunnu aina oikein tehoavan. Mutta kyllä sen aina silloin tällöin antaa rauhassakin olla, ei siinä mitään. Se päänahan repiminen on välillä oikea pakkomielle, siitä on suorastaan mahdotonta päästä eroon. En oikein tiedä, onko se perintöä isältäni, muistan, että hän oli kova  kynsimään. Saattaa olla näinkin, mutta veikkaanpa, että mulle se on Aspergerin oireyhtymän aiheuttama pakkomielle. Monta kertaa olen tehnyt jopa uudenvuodenlupauksen, etten kynsisi niin kovin, mutta aina se tulee rikottua. Toivotttavasti ei nyt, kun taas kerran teen tän saman lupauksen!

Aikamoinen tuuli!

Sen kyllä kuulee! Mun makuunurkkauksen kohdilla tuuli suorastaan vinkuu, sitten vielä toi meidän peltikatto paukkuu aika lailla. Senkään takia tuulta ei voi olla kuulematta. Sitä suuremmalla syyllä sitä herää ja nousee kuulostelemaan, mitä ulkona oikein tapahtuu. Sateisuuden huomaa siitä, kun parvekkeen lasit ovat niin märät, ettei niistä näe kunnolla ulos. Joten tänään on aika tuulinen ja sateinen perjantai, mutta perjantai kuitenkin, se tarkoittaa sitä, että on viikonloppu alkamassa, se on hyvä juttu!

Hieno päivä!

Kyllä oli keskiviikko hieno päivä, en unohda sitä koskaan! Kiskon kirkko ihan täynnä ihmisiä, melkein kaikki tututkin ovat kuuntelemassa. Kiskon ja Muurlan aluekappalainen Martti, Kiskon kirkon suntio Manu, oma lausuntaryhmäni ja paljon muitakin ihmisiä. Lehmirannasta oli peräti kaksi linja-autollista ihmisiä, hienoa, että hekin olivat mukanamme. Mukavinta oli se, että pääsin itse kuulemaan Requiemin, kun en ollut aikaisemmin sitä kuullut. Mahtavaa se oli, tosi hienoa, kun pääsi tätä itse kuulemaan!