Iloisin mielin...

Olen ollut aamun, heti herätessä piti nousta kahvinkeittoon. Kun en minä juuri koskaan nuku puoli kahdeksaan asti aamulla, mutta nyt mua nukutti sen verran, että nukuin puoleen asti. Olin kyllä sopivasti aamukahvin keitossa, pommiin en sentään nukkunut. Joten eipä tuo pieni aamunukkumisen venyminen haitannut ollenkaan, kun kerran oli sopivasti aamukahvia laittamassa. Olen iloinen siitä, että ikävä lievenee, mutta kyllä se siellä aina mukana on. Tiedän sen jo siitä, kun ikävöin omaa isää, on sitä hyvää mieltä riittänyt ihan kivasti. Ja jos on hyvää, on pahaa. En halua ummistaa korviani enkä sulkea silmiäni, se vaan ei ole minun juttuni. Nyt osaan olla iloisempi, nyt nautin!