Kerta kaikkiaan, mikä sunnuntai ja viikon alku!

No, onhan tää ollu jotain aivan uskomatonta, kyllä sitä sulatellessa on tänkin päivän aikana mennyt tunti ja toinenkin. En ole vielä tänäänkään ymmärtänyt, miten Martti sai näyttönsä jälkeen kaivettua minusta sen positiivisuuden, mikä minussa on. Ja vielä se, että mun rakas sukulaistyttöni Olga on ollut isosleirillä ja tullut sen jälkeen Salon kirkkoon siunattavaksi, se on ollut mulle tosi tärkeää. Kaffemukissa nähtiin kuvia Tansaniasta, oli sekin hienoa, kun näki monia luonto-ohjelmista tuttuja eläimiä. On se vaan mahtavaa, kun kaikki osui hyvin kohdilleen!