keskiviikko 9. tammikuuta 2013
Auttamisen ilo on paras ilo!
Kun loppiaisena jää auttamaan Jania jumalanpalveluksen jälkeen ja auttaa kirkkokahveissa, auttaa mummia jopa keskellä yötä, onhan se tosi hieno juttu. Monta kertaa olemme siitä puhuneet, ihmiset ovat toisiaan varten, ei itseään varten. Se sai mun mielen niin hyväksi, vaikka tossa yötä myöden joutuikin lähtemään. Olen tullut vähän sellaiseksi, että haluan mahdollistaa äidille hyvän yöunen, siksi en herätä häntä, jos jotain tapahtuu yöllä. Kun tiedän, että hän on kuin takapuoleen ammuttu karhu, jos hänet herättää. Mieluummin sitten niin päin, että minä nukun huonommin ja hän paremmin. Näin se menee!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti